Arvostelijana Gigante
Resident evil: Code Veronica X (DC, PS2, GC)
”Heikompi, vaan ei suinkaan huono...”
Code: Veronica
on ehkä erikoisin Resident Evil-nimike, koska se on jatko-osa niin
sarjan ensimmäiselle että toiselle pelille, vaikka ei olekaan numeroitu
osa. Mikä tekee CV:stä vieläkin erikoisemman, että sen kehitys tapahtui
aikoinaan yhdessä RE3:n kanssa. Miksi CV:stä sitten tuli CV eikä
kolmonen, ei ole ihan täysin selvillä ainakaan allekirjoittaneelle.
Alkuperäisesti
Code: Veronica, julkaistiin edeltäviä osia poiketen Segan
Dreamcast-konsolille vuonna Y2K. Vuotta myöhemmin peli portattiin
PS2:lle, nimellä Code: Veronica X ja pari vuotta tästä myöhemmin myös
Gamecubelle. HD-porttaukset saapuivat kansan iloksi vuonna 2011 Xbox 360
ja PS3:lle.
Melko hölmösti nimetty porttaus X, omasi joitain
pieniä eroja ulkoasuissaan ja sisälsi myös kokonaan uusia
välikohtauksia, joilla olisi tekemistä myöhempien osien kanssa. Jokin
CV:n versio sisälsi myös kuuluisan Weskers Reportin, muttei
valitettavasti ainakaan Euroopan pleikkareille.
Sen sijaan saimme tyytyä Devil May Cry'n demolevyyn...
Niille
pelaajille joille RE2 oli lähelle sydäntä, on hyvä saada yksi
tarinakaari päätökseensä...ja toinen alkuunsa. Vaikka jälkimmäisen
kanssa mentiinkin enimmäkseen metsään...
Sitä en tiedä,
kuinka moni teistä lähtisi sisaruksensa perään, josta tästä ei ole
kuulunut kuukausiin mitään, mutta Redfieldin Claire ei aio jäädä
odottelemaan. RE2:n tapahtumien jälkeen velipoika, Chrissin etsinnät
vievät Clairen eurooppassa sijaitsevaan Umbrellan tehtaaseen. Reissun
aikana paikka pistetään pappilan peräpirtin päreksi, mutta Claire jää
kuitenkin lopulta kiinni ja Umbrella kuskaa tämän Rockfort Islandin
vankilaan. Kuinka ollakaan, jonkin ulkopuolisen tahon takia paikallisiin
labroihin tulee (taas) virusvuoto ja kaaoksen, sekä katumusta
osoittavan vartijan myötä Claire pääsee vapaaksi. Saarelta pitäisi kyetä
pakenemaan hetimmiten, mutta jotain hämärää paikka tuntuu pitävän
sisällään...
Punamäen rohkea tyttönen, Claire hoitaa
pelin alkupuolen ja loppupuolisko suoritetaan velipoika Chrissin myötä.
RE-peleille tuttuun tapaan matka pitkin saarta taittuu zombeja sekä
muita geenimörköjä vältellen/vastaan taistellen. Siinä sivussa ratkotaan
tietysti myös monen monituisia pulmia, jossa on osana pelisarjan
ensimmäisessä osassa mukanaollut esineiden 3D-tutkiminen.
Sinänsä
mitään ”uutta” meininki ei juurikaan tarjoa, mutta ainakaan puukko ei
tässä pelissä ole ensimmäistä kertaa turha itsariase, vaan ihan oikeasti
varteenotettava kapistus. Joudut tietysti ottamaan vähän kontaktia
kohteiden kanssa, mutta oikein käsiteltynä se niittaa eri örmyt niin
talossa ja puutarhassa.
Aikaisempien osien valmiisiin
kuvakulmiin poiketen, pelin ympäristöt ovat nyt kolmiulotteisia ja
kamera seuraakin sulavasti hahmon perässä kun tämä siirtyy paikoista
toiseen. Graafisesti peliä en voi rumaksi sanoa, vaikka aika onkin
tehnyt jälkensä, mutta on silti kehaistava uutta tapaa esittää taustoja.
Alueissa löytyykin runsaalti eri yksityikohtia. Esim. pienellä
tutkimisella pelistä löytyy verinen kidutuskammio sekä sauna.
Pelissä
on sopivalla tavalla synkkä yleisfiilis, viholliset ovat tuttuja
veriturpia ja eri mutantit ahdistavia otuksia. Uusista hirviöistä on
mainittava mm. kättään venyttävä Bandersnatcher, sähäkkä Albinoid ja
lumimyrskyn keskellä kohdattava Nosferatu. Kuitenkin olen silti
pettynyt siihen, että tässä RE-pelissä vihollisen päät eivät putoa
lainkaan harteilta. Ammut sitten, granaatilla tahi magnumila nuppiin,
pää pysyy paikoillaan. Hyvä sentään että edes saamme nähdä lentäviä
aivonkappaleita.
Kontrollien puolelta meininki on tuttua
Reskua, hyvässä ja pahassa. Kolmosessa mukana olleet väistöliikkeet
eivät ole mukana, mutta ainakin kätevä pikakäännös toimii yhä. Sääli
sinänsä, että hahmot tuntuvat liikkuvan edellisiin osiin verrattuna
jotenkin turhan tönkösti. Kankeisiin liikkeisiin on kyllä totuttu
vanhojen osien myötä, mutta mitä hittoa kun jo esineitä poimiessa hahmo
on kuin rautakankeen sulautunut.
Ääninäyttely on tuttuun
tapaan täynnä B-luokan dialogia ja surkukoomista eläytymistä, eli sitä
samaa mitä sarja on tarjonnut tähänkin asti. Ensialkuun on kuitenkin
kehaistava onnistuneesti rakennettua vartija Rodrigoa, pienessä
roolissaan. Pelin alkuvaiheen pahiksen Alfred Assho...eiis Ashfordin
roolisuorituksesta ei aina osaa sanoa pitäisikö tälle nauraa vai täristä
kauhusta. Alfred-poju on kalkkunanauruineen ja maneereineen kuin James
Bond-pahisten tutkinnosta vastavalmistunut priimus jonka ääntä voisi
käyttää kidutusvälineenä. Mutta koomisuudesta huolimatta Alfred kyettiin
peräti inhimillistämään (kieroutuneella tavalla) siinä yhdessä ainoassa
suht traagisessa kohtauksessaan. Moni pelaaja voi ajatella samaa myös
pelin surfer dude Steve Bunrsidesta.
Musiikkipuoli
on melko samanlaista perus tunnelmamusiikkia kuin kykenee olemaan.
Säikyttelykohtausten jälkeen tulee usein eri ahdistavia musiikkistygejä,
mutta parhaiten koko pelin musiikkikaartista jää mieleen hyvinkin
paljon Alexian kappaleet. Ensimmäisenä pitää antaa kunniamaininta
Alexian itsensä laulamalle nk. ”Ashford Lullabylle”. Muut
erityisesti mieleen jäivät kuitenkin Alexian pomotaistelukappaleet,
herranen aika miten tykkiä settiä, yhdenkään sarjan pelin
pomotaistelukipaleet eivät yllä samaan eeppisyyteen.
Sittenpä
pelin huonoja puolia. Ehkä parhaiten ne voisi tiivistää sanaan
”kierrätys”. Alussa oleva rappusissa epäröinti ja sydämentykytys toimi
ihan hyvin, mutta kun tätä samaa efektiä aletaan toistaa typerästi koko
ajan, epvarmuudeen tunne häviää lähestulkoon kokonaan.
Capcom päätti
muutenkin toistaa edellisissä osissa käytettyjä pelottelukikkoja aivan
liikaa. Kun näkee esim. pari zombia hakkaamassa ikkunaa, niin tottakai
sitä tietää tyhmäkin että sieltä ne vielä puskevat läpi, juuri sen yhden
avaintapahtuman jälkeen.
Toki pelissä on myös muutamia efektejä
jotka pistävät silti tuntemaan pientä ahdistusta ja tärinää, itseäni
esim. pelottaa vieläkin se jääkuoren alta lymyilevän vesihämähäkin varjo
joka seuraa hahmon perässä.
Kaiken lisäksi CV on reskuksi
aivan liian pitkä. Siinä missä muut osat sopivan mittaisia
speedrunnaukseen ja useisiin läpipeluukertoihin, ei CV:stä tee niin
monen pelitunnin jälkeen mieli pelata heti uudestaan. Kuvitelkaa kuinka
paljon on pelkästään kusessa pidättelemistä, jos yrittää vetää tämmöistä
peliä läpi yhdellä kertaa ilman tallennuksia.
Ei Code
Veronica sentään susi ole. Ihan pelattava ja juonellisesti tärkeä resku,
mutta sekoitukseltaan vaan silti hivenen laimea. Vähän kuin Pasilan
kakkoskausi: Heikompi, muttei huonompi. Mikäli koette tarpeen saada RE2:n juonikaaren päätökseensä, on Koodi: Veronika siihen tarkoitukseen ihan passeli.
4-/5 pistettä.
-----------------------------------------------------
arvostelijana RND
Vuodet kuluvat, mutta Resident Evil: Code Veronica on yhä yksi kaikkien aikojen parhaista videopeleistä. Kaikki RE-pelit ovat mahtavia, mutta Code Veronica oli aikanaan mullistava, niinkuin Remakekin omanaan. On vaikeaa sanoa mikä peli (Remake, RE2 vai Code Veronica) on paras Resident Evil.
RE: CV:ssä on paras tarina, se on pisin Ressa-peli ja kaikkein addiktoivin. Tärkeä uudistus on se että taustat ovat kolmiulotteisia eivätkä pre-renderoituja kaksiulotteisia niinkuin kaikissa muissa RE-peleissä (paitsi RE4). Mutta peli ei kuitenkaan ole täysin kolmiulotteinen (kuten Silent Hill-pelit ja Bloodrayne tai 1st person-räiskintäpelit). Kolmiulotteisuudesta huolimatta kameraa ei voi liikuttaa, joten koko maisemaa ei voi nähdä 3D:nä. Kamerakulmat ovat ennaltamäärätty. Devil May Cry, Clock Tower 2 ja Project Zero ovat pelejä joissa on nämä 3D taustat. Kolmiulotteiset taustat ovat kuitenkin paljon parempia kuin kaksiulotteiset, joten tämä on upea parannus Resident Evil-sarjaan.
Toinen tärkeä uusi asia on se että RE: CV on keskittynyt enemmän toimintaan, siksipä ihmiset sanovat että se ei ole niin paljon eloonjäämiskauhua kuin muut Ressat. Pelissä on kammottavia ympäristöjä ja pelottavia hetkiä, mutta on totta että toimintaa on enemmän, ja niin myös aseita ;)
Peli on vaikea, mutta ei niin vaikea kuin ensimmäinen RE Pleikkarille. On viisainta käyttää oikeita aseita jokaiseen viholliseen jotta ammuksia säästyy eikä mene hukkaan. Esimerkiksi, paras tapa tappaa Nosferatu on käyttää Alfredin kivääriä. Tietysti kaikkia hirviöitä ei tarvitse tappaa, kuten isoa gulp wormia, hämistä ja albinoidia. Pelissä on joitakin todella vaikeita kohtia (kun Stevestä tulee monsteri ja Clairen täytyy juosta ja parantaa itsensä, ja kun Chrisin täytyy taistella Alexiaa vastaan ensimmäisen kerran). Loppuvastus Alexia on vaikein ja mielenkiintoisin jonka olen Ressa-peleissä nähnyt. Hänet on vaikea tappaa, mutta kyllä se oikea tapa löytyy ;)
Pidän paljon CV:n tarinasta, ja se on myös tärkeä koko RE-juonen kannalta. Pidän myös kaikista pelihahmoista. Viimenkin Claire ja Chris tapaavat toisensa. Wesker on palannut kehiin, ja on pahempi kuin koskaan. Wesker hyökkää saarelle, joten virus leviää ja zombit ja hirviöt valtaavat paikan. Myönnän etten aluksi pitänyt Stevestä, mutta ymmärrän nyt että hän kärsii paljon, siksi hänen käytöksensä on hiukan outoa. Ashfordin perhe on todella pelottava. Alfred on täysin hullu. Hän ei kestänyt kaksoisisarensa Alexian poissaoloa, joten hän jopa joskus pukeutuu Alexiaksi. Valitettavasti oikea Alexia on paljon voimakkaampi ja vaarallisempi kun hän viimein herää, koska hän ruiskutti itseensä Veronica-viruksen. Alfred ja Alexia eivät ole normaaleja, eikä heidän isänsäkään Alexander ollut normaali. Hän loi Alfredin ja Alexian geneettisesti koska hän halusi luoda erikoislaatuisen ihmisen, tuloksena olivat kaksoset. Alexia on erittäin älykäs, joten hän jatkoi Alexanderin kokeita Veronica-viruksella, käyttäen ensin Alfredia koekaniinina, ja sitten itseään, siksi hän "nukkui" 15 vuotta.
Jotkut ihmiset valittavat että PS2:n RE:CV on vain kopio Dreamcast-versiosta, lisänä 10 minuuttia FMV-videoita. Se on kyllä totta, mutta peli oli mahtava kun se julkaistiin Dreamcastille (se on Soul Caliburin kanssa Dreamcastin paras peli), ja peli on mahtava myös PS2:lla. Kaikkien pitäisi pelata RE:CV:tä, jopa niiden jotka eivät ole RE-faneja ;)
Code Veronican pisteet:
Grafiikka 95%
Grafiikat ovat yhä erinomaiset. Ne näyttävät ehkä nyt hiukan vanhoilta ja polygonisilta, mutta verrattuna Pleikkarin Ressoihin ne ovat paljon parempia. Taustat ovat vain hiukan vähemmän yksityiskohtaisia kuin kaksiulotteiset taustat joita käytetään muissa Ressa-peleissä, mutta se on luonnollista koska taustat tässä pelissä ovat kolmeulotteisia. FMV-videot ovat hyviä kuten aina. Jotkut ovat paremmin tehtyjä kuin toiset. Pelin alkuvideo on fantastinen, se on yksi parhaista introista jonka olen koskaan nähnyt. Loppu on myös hyvä, mutta pidän enemmän alusta.
Äänet 95%
Äänimaailma on parempi kuin aikaisemmissa Ressoissa. Jotkut äänet saivat minut kananlihalle. Musiikki on upeaa, hyvin sävellettyä ja hyvin valittua jokaiseen kohtaan. Pidän todella paljon musiikista joka soi ennen viimeistä taistoa ja siitä joka soi Alfredin kartanossa (se kuulostaa Manaajalta).Ainoa asia mistä en pidä on ääninäyttely. Se on huonoa kaikissa Ressoissa, erittäin ilmeetöntä, mutta tällä kertaa Alfredin ja Steven äänet ovat kamalia.
Kontrollit 90%
On sääli että CV:ssä ei ole RE3:n parannuksia, kuten 180-asteen käännöstä ja väistöä. Kontrollit ovat samat kuin muissa Ressoissa, joten jos olet tottunut siihen, ongelmia ei tule. Hahmot vaikuttavat liikkuvan hiukan hitaammin kuin muissa Ressoissa.
Uudelleenpelaamisarvo 100%
Viimeinkin RE-peli joka on pitkä. Ensimmäisellä pelikerralla menee noin 15-20 tuntia läpipääsyyn. Et kyllästy peliin koska haluat tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuinka kaikki päättyy. CV:ssä on monia pomovihollisia ja se tekee pelistä erittäin viihdyttävän. Jokainen taisto pomoa vastaan on haaste. Peli on hienosti suunniteltu. Minipeli Battle Mode aiheuttaa myös riippuvuutta. Se täytyy päästä läpi mahdollisimman nopeassa ajassa. Voit pelata Clairena, toisenlaisena Clairena, Chrisinä, Stevenä, Weskerinä ja Hunkina, jokaisella on erilainen loppuvastus. Voit pelata tavallisella 3rd person-kamerakulmalla tai 1st person-näkökulmalla (joten älä vaivaudu ostamaan peliä Gun Survivor 2: Code Veronica :P). Et kyllästy koskaan myöskään Battle Modeen ;)
YHTEENSÄ 95%
Jep- Mainio peli. pelattavuutta riittää.
VastaaPoistaTunnelma ja toiminta ym. kaikki on ensiluokkaista.
En vain ymmärrä miten pelin voi saada A- tasolla läpi???
Olen mennyt nopeesti läpi,kuollut ehkä kerran(loppupomotaistos) tehnyt kaikki mitä läpipeluuohjees sanotaan. SILTI paras arvosana minkä saanu= D. Mitä ihmettä????
Käytät mahd. vähän lääkkeitä, tallenna vähän, äläkä kuole. Muistaakseni tietyillä aseillakin oli merkitystä.
VastaaPoistaKiitos, täytyy kokeilla. Kuollut olen tosiaan ehkä kerran parhaimmillani. Mutta joo lääkkeitä on tullu käytettyä aikalailla ja aseet??
VastaaPoistamiten niin pelissä ei ole 180 asteen käännöstä? kyllä itellä vaan toimii kun painaa taaksepäin ja juoksee :D
VastaaPoistaOnhan pelissä toki 180 asteen käännös. Se mitä pyrin tarkoittamaan oli, että RE3:ssa ollut iskujen väistämisominaisuus puuttui tästä pelistä.
PoistaPahoitteluni sekannuksesta.
Hauskaa kun arvostelussa spoilataan melki koko peli. o__o Noh, ei haittaa itseäni ainakaan. Tuli hommattua Storesta PS3:lle. Pitkästä aikaa voisi läpi mennä.
VastaaPoistaPeli on aivan uskomaton! Paras re peli sekä kaikkien aikojen top5 peli! Kaikki tässä pelissä matchaa. Musiikit on upeita varsinkin Ashford mansionin kuumotus musa. Peli on yllättävän pitkä muttei hajoa lopussa käsiin kuten re4. Re4 on 9,5/10 peli ja Re Cv on 10/10!
VastaaPoistaParas resi!