Arvostelut

Arvostelijana Gigante

Resident evil: Code Veronica X (DC, PS2, GC)
”Heikompi, vaan ei suinkaan huono...”


Code: Veronica on ehkä erikoisin Resident Evil-nimike, koska se on jatko-osa niin sarjan ensimmäiselle että toiselle pelille, vaikka ei olekaan numeroitu osa. Mikä tekee CV:stä vieläkin erikoisemman, että sen kehitys tapahtui aikoinaan yhdessä RE3:n kanssa. Miksi CV:stä sitten tuli CV eikä kolmonen, ei ole ihan täysin selvillä ainakaan allekirjoittaneelle.


Alkuperäisesti Code: Veronica, julkaistiin edeltäviä osia poiketen Segan Dreamcast-konsolille vuonna Y2K. Vuotta myöhemmin peli portattiin PS2:lle, nimellä Code: Veronica X ja pari vuotta tästä myöhemmin myös Gamecubelle. HD-porttaukset saapuivat kansan iloksi vuonna 2011 Xbox 360 ja PS3:lle.

Melko hölmösti nimetty porttaus X, omasi joitain pieniä eroja ulkoasuissaan ja sisälsi myös kokonaan uusia välikohtauksia, joilla olisi tekemistä myöhempien osien kanssa. Jokin CV:n versio sisälsi myös kuuluisan Weskers Reportin, muttei valitettavasti ainakaan Euroopan pleikkareille.
Sen sijaan saimme tyytyä Devil May Cry'n demolevyyn...

Niille pelaajille joille RE2 oli lähelle sydäntä, on hyvä saada yksi tarinakaari päätökseensä...ja toinen alkuunsa. Vaikka jälkimmäisen kanssa mentiinkin enimmäkseen metsään...


Sitä en tiedä, kuinka moni teistä lähtisi sisaruksensa perään, josta tästä ei ole kuulunut kuukausiin mitään, mutta Redfieldin Claire ei aio jäädä odottelemaan. RE2:n tapahtumien jälkeen velipoika, Chrissin etsinnät vievät Clairen eurooppassa sijaitsevaan Umbrellan tehtaaseen. Reissun aikana paikka pistetään pappilan peräpirtin päreksi, mutta Claire jää kuitenkin lopulta kiinni ja Umbrella kuskaa tämän Rockfort Islandin vankilaan. Kuinka ollakaan, jonkin ulkopuolisen tahon takia paikallisiin labroihin tulee (taas) virusvuoto ja kaaoksen, sekä katumusta osoittavan vartijan myötä Claire pääsee vapaaksi. Saarelta pitäisi kyetä pakenemaan hetimmiten, mutta jotain hämärää paikka tuntuu pitävän sisällään...

Punamäen rohkea tyttönen, Claire hoitaa pelin alkupuolen ja loppupuolisko suoritetaan velipoika Chrissin myötä. RE-peleille tuttuun tapaan matka pitkin saarta taittuu zombeja sekä muita geenimörköjä vältellen/vastaan taistellen. Siinä sivussa ratkotaan tietysti myös monen monituisia pulmia, jossa on osana pelisarjan ensimmäisessä osassa mukanaollut esineiden 3D-tutkiminen.

Sinänsä mitään ”uutta” meininki ei juurikaan tarjoa, mutta ainakaan puukko ei tässä pelissä ole ensimmäistä kertaa turha itsariase, vaan ihan oikeasti varteenotettava kapistus. Joudut tietysti ottamaan vähän kontaktia kohteiden kanssa, mutta oikein käsiteltynä se niittaa eri örmyt niin talossa ja puutarhassa.


Aikaisempien osien valmiisiin kuvakulmiin poiketen, pelin ympäristöt ovat nyt kolmiulotteisia ja kamera seuraakin sulavasti hahmon perässä kun tämä siirtyy paikoista toiseen. Graafisesti peliä en voi rumaksi sanoa, vaikka aika onkin tehnyt jälkensä, mutta on silti kehaistava uutta tapaa esittää taustoja. Alueissa löytyykin runsaalti eri yksityikohtia. Esim. pienellä tutkimisella pelistä löytyy verinen kidutuskammio sekä sauna.
Pelissä on sopivalla tavalla synkkä yleisfiilis, viholliset ovat tuttuja veriturpia ja eri mutantit ahdistavia otuksia. Uusista hirviöistä on mainittava mm. kättään venyttävä Bandersnatcher, sähäkkä Albinoid ja lumimyrskyn keskellä kohdattava Nosferatu. Kuitenkin olen silti pettynyt siihen, että tässä RE-pelissä vihollisen päät eivät putoa lainkaan harteilta. Ammut sitten, granaatilla tahi magnumila nuppiin, pää pysyy paikoillaan. Hyvä sentään että edes saamme nähdä lentäviä aivonkappaleita.


Kontrollien puolelta meininki on tuttua Reskua, hyvässä ja pahassa. Kolmosessa mukana olleet väistöliikkeet eivät ole mukana, mutta ainakin kätevä pikakäännös toimii yhä. Sääli sinänsä, että hahmot tuntuvat liikkuvan edellisiin osiin verrattuna jotenkin turhan tönkösti. Kankeisiin liikkeisiin on kyllä totuttu vanhojen osien myötä, mutta mitä hittoa kun jo esineitä poimiessa hahmo on kuin rautakankeen sulautunut.


Ääninäyttely on tuttuun tapaan täynnä B-luokan dialogia ja surkukoomista eläytymistä, eli sitä samaa mitä sarja on tarjonnut tähänkin asti. Ensialkuun on kuitenkin kehaistava onnistuneesti rakennettua vartija Rodrigoa, pienessä roolissaan. Pelin alkuvaiheen pahiksen Alfred Assho...eiis Ashfordin roolisuorituksesta ei aina osaa sanoa pitäisikö tälle nauraa vai täristä kauhusta. Alfred-poju on kalkkunanauruineen ja maneereineen kuin James Bond-pahisten tutkinnosta vastavalmistunut priimus jonka ääntä voisi käyttää kidutusvälineenä. Mutta koomisuudesta huolimatta Alfred kyettiin peräti inhimillistämään (kieroutuneella tavalla) siinä yhdessä ainoassa suht traagisessa kohtauksessaan. Moni pelaaja voi ajatella samaa myös pelin surfer dude Steve Bunrsidesta.


Musiikkipuoli on melko samanlaista perus tunnelmamusiikkia kuin kykenee olemaan. Säikyttelykohtausten jälkeen tulee usein eri ahdistavia musiikkistygejä, mutta parhaiten koko pelin musiikkikaartista jää mieleen hyvinkin paljon Alexian kappaleet. Ensimmäisenä pitää antaa kunniamaininta Alexian itsensä laulamalle nk. ”Ashford Lullabylle”. Muut erityisesti mieleen jäivät kuitenkin Alexian pomotaistelukappaleet, herranen aika miten tykkiä settiä, yhdenkään sarjan pelin pomotaistelukipaleet eivät yllä samaan eeppisyyteen.


Sittenpä pelin huonoja puolia. Ehkä parhaiten ne voisi tiivistää sanaan ”kierrätys”. Alussa oleva rappusissa epäröinti ja sydämentykytys toimi ihan hyvin, mutta kun tätä samaa efektiä aletaan toistaa typerästi koko ajan, epvarmuudeen tunne häviää lähestulkoon kokonaan.
Capcom päätti muutenkin toistaa edellisissä osissa käytettyjä pelottelukikkoja aivan liikaa. Kun näkee esim. pari zombia hakkaamassa ikkunaa, niin tottakai sitä tietää tyhmäkin että sieltä ne vielä puskevat läpi, juuri sen yhden avaintapahtuman jälkeen.

Toki pelissä on myös muutamia efektejä jotka pistävät silti tuntemaan pientä ahdistusta ja tärinää, itseäni esim. pelottaa vieläkin se jääkuoren alta lymyilevän vesihämähäkin varjo joka seuraa hahmon perässä.


Kaiken lisäksi CV on reskuksi aivan liian pitkä. Siinä missä muut osat sopivan mittaisia speedrunnaukseen ja useisiin läpipeluukertoihin, ei CV:stä tee niin monen pelitunnin jälkeen mieli pelata heti uudestaan. Kuvitelkaa kuinka paljon on pelkästään kusessa pidättelemistä, jos yrittää vetää tämmöistä peliä läpi yhdellä kertaa ilman tallennuksia.


Ei Code Veronica sentään susi ole. Ihan pelattava ja juonellisesti tärkeä resku, mutta sekoitukseltaan vaan silti hivenen laimea. Vähän kuin Pasilan kakkoskausi: Heikompi, muttei huonompi. Mikäli koette tarpeen saada RE2:n juonikaaren päätökseensä, on Koodi: Veronika siihen tarkoitukseen ihan passeli.

4-/5 pistettä.
-----------------------------------------------------

arvostelijana RND

Vuodet kuluvat, mutta Resident Evil: Code Veronica on yhä yksi kaikkien aikojen parhaista videopeleistä. Kaikki RE-pelit ovat mahtavia, mutta Code Veronica oli aikanaan mullistava, niinkuin Remakekin omanaan. On vaikeaa sanoa mikä peli (Remake, RE2 vai Code Veronica) on paras Resident Evil.

RE: CV:ssä on paras tarina, se on pisin Ressa-peli ja kaikkein addiktoivin. Tärkeä uudistus on se että taustat ovat kolmiulotteisia eivätkä pre-renderoituja kaksiulotteisia niinkuin kaikissa muissa RE-peleissä (paitsi RE4). Mutta peli ei kuitenkaan ole täysin kolmiulotteinen (kuten Silent Hill-pelit ja Bloodrayne tai 1st person-räiskintäpelit). Kolmiulotteisuudesta huolimatta kameraa ei voi liikuttaa, joten koko maisemaa ei voi nähdä 3D:nä. Kamerakulmat ovat ennaltamäärätty. Devil May Cry, Clock Tower 2 ja Project Zero ovat pelejä joissa on nämä 3D taustat. Kolmiulotteiset taustat ovat kuitenkin paljon parempia kuin kaksiulotteiset, joten tämä on upea parannus Resident Evil-sarjaan.

Toinen tärkeä uusi asia on se että RE: CV on keskittynyt enemmän toimintaan, siksipä ihmiset sanovat että se ei ole niin paljon eloonjäämiskauhua kuin muut Ressat. Pelissä on kammottavia ympäristöjä ja pelottavia hetkiä, mutta on totta että toimintaa on enemmän, ja niin myös aseita ;)

Peli on vaikea, mutta ei niin vaikea kuin ensimmäinen RE Pleikkarille. On viisainta käyttää oikeita aseita jokaiseen viholliseen jotta ammuksia säästyy eikä mene hukkaan. Esimerkiksi, paras tapa tappaa Nosferatu on käyttää Alfredin kivääriä. Tietysti kaikkia hirviöitä ei tarvitse tappaa, kuten isoa gulp wormia, hämistä ja albinoidia. Pelissä on joitakin todella vaikeita kohtia (kun Stevestä tulee monsteri ja Clairen täytyy juosta ja parantaa itsensä, ja kun Chrisin täytyy taistella Alexiaa vastaan ensimmäisen kerran). Loppuvastus Alexia on vaikein ja mielenkiintoisin jonka olen Ressa-peleissä nähnyt. Hänet on vaikea tappaa, mutta kyllä se oikea tapa löytyy ;)

Pidän paljon CV:n tarinasta, ja se on myös tärkeä koko RE-juonen kannalta. Pidän myös kaikista pelihahmoista. Viimenkin Claire ja Chris tapaavat toisensa. Wesker on palannut kehiin, ja on pahempi kuin koskaan. Wesker hyökkää saarelle, joten virus leviää ja zombit ja hirviöt valtaavat paikan. Myönnän etten aluksi pitänyt Stevestä, mutta ymmärrän nyt että hän kärsii paljon, siksi hänen käytöksensä on hiukan outoa. Ashfordin perhe on todella pelottava. Alfred on täysin hullu. Hän ei kestänyt kaksoisisarensa Alexian poissaoloa, joten hän jopa joskus pukeutuu Alexiaksi. Valitettavasti oikea Alexia on paljon voimakkaampi ja vaarallisempi kun hän viimein herää, koska hän ruiskutti itseensä Veronica-viruksen. Alfred ja Alexia eivät ole normaaleja, eikä heidän isänsäkään Alexander ollut normaali. Hän loi Alfredin ja Alexian geneettisesti koska hän halusi luoda erikoislaatuisen ihmisen, tuloksena olivat kaksoset. Alexia on erittäin älykäs, joten hän jatkoi Alexanderin kokeita Veronica-viruksella, käyttäen ensin Alfredia koekaniinina, ja sitten itseään, siksi hän "nukkui" 15 vuotta.

Jotkut ihmiset valittavat että PS2:n RE:CV on vain kopio Dreamcast-versiosta, lisänä 10 minuuttia FMV-videoita. Se on kyllä totta, mutta peli oli mahtava kun se julkaistiin Dreamcastille (se on Soul Caliburin kanssa Dreamcastin paras peli), ja peli on mahtava myös PS2:lla. Kaikkien pitäisi pelata RE:CV:tä, jopa niiden jotka eivät ole RE-faneja ;)

Code Veronican pisteet:

Grafiikka 95%
Grafiikat ovat yhä erinomaiset. Ne näyttävät ehkä nyt hiukan vanhoilta ja polygonisilta, mutta verrattuna Pleikkarin Ressoihin ne ovat paljon parempia. Taustat ovat vain hiukan vähemmän yksityiskohtaisia kuin kaksiulotteiset taustat joita käytetään muissa Ressa-peleissä, mutta se on luonnollista koska taustat tässä pelissä ovat kolmeulotteisia. FMV-videot ovat hyviä kuten aina. Jotkut ovat paremmin tehtyjä kuin toiset. Pelin alkuvideo on fantastinen, se on yksi parhaista introista jonka olen koskaan nähnyt. Loppu on myös hyvä, mutta pidän enemmän alusta.

Äänet 95%
Äänimaailma on parempi kuin aikaisemmissa Ressoissa. Jotkut äänet saivat minut kananlihalle. Musiikki on upeaa, hyvin sävellettyä ja hyvin valittua jokaiseen kohtaan. Pidän todella paljon musiikista joka soi ennen viimeistä taistoa ja siitä joka soi Alfredin kartanossa (se kuulostaa Manaajalta).Ainoa asia mistä en pidä on ääninäyttely. Se on huonoa kaikissa Ressoissa, erittäin ilmeetöntä, mutta tällä kertaa Alfredin ja Steven äänet ovat kamalia.

Kontrollit 90%
On sääli että CV:ssä ei ole RE3:n parannuksia, kuten 180-asteen käännöstä ja väistöä. Kontrollit ovat samat kuin muissa Ressoissa, joten jos olet tottunut siihen, ongelmia ei tule. Hahmot vaikuttavat liikkuvan hiukan hitaammin kuin muissa Ressoissa.

Uudelleenpelaamisarvo 100%
Viimeinkin RE-peli joka on pitkä. Ensimmäisellä pelikerralla menee noin 15-20 tuntia läpipääsyyn. Et kyllästy peliin koska haluat tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuinka kaikki päättyy. CV:ssä on monia pomovihollisia ja se tekee pelistä erittäin viihdyttävän. Jokainen taisto pomoa vastaan on haaste. Peli on hienosti suunniteltu. Minipeli Battle Mode aiheuttaa myös riippuvuutta. Se täytyy päästä läpi mahdollisimman nopeassa ajassa. Voit pelata Clairena, toisenlaisena Clairena, Chrisinä, Stevenä, Weskerinä ja Hunkina, jokaisella on erilainen loppuvastus. Voit pelata tavallisella 3rd person-kamerakulmalla tai 1st person-näkökulmalla (joten älä vaivaudu ostamaan peliä Gun Survivor 2: Code Veronica :P). Et kyllästy koskaan myöskään Battle Modeen ;)

YHTEENSÄ 95%